No niin, eilen otettiin avobiobsia soliskuopan imusolmukkeesta. Sattu, koska en kehdannu enää neljännen lisäpuudutuksen jälkeen pyytää lisää puudutetta :) Leikkauksen jälkeen anestesialekuri sanoki et mua tais vähä sattua ku sykkeet heitteli niin kovasti :D Vinkki leikkaukseen menijöille, kannattaa ehkä kuitenki pyytää reilusti vaan lisää puudutusta! :)
No yhtä kaikki, leikkaus suju ihan hyvin ja kyl sitä puudutetta tais olla kuitenki aika paljon, koska vieläkään ei oo tunto palannu! :) Tänään otin pois sidetaitoksen ja en oo koskaan nähny niin siististi tikattua haavaa, siitä ei oo vuotanu yhtään mitään! Eli turhaan tuli käytyä Töölön YA:n apteekissa hamstraamassa taitoksia ;) Tosin lekurit pakotti menemään Kela-taksilla kotio (taksi joka maksaa asiakkaalle 9,25€ matkasta riippumatta, koska kela korvaa loput), niin eipä toi ylimääränen kierros haitannu. Ois ollu viel luksusta jos mun opiskelukaveri (opiskelen farmasiaa...) ois viel sattunu olemaan töissä, mutta kuten tulette vielä tämän bloginkin yhteydessä huomaamaan, nallekarkit ei aina mee tasan.
Nyt voin kertoa syynkin tälle koepalan otolle, minulla on syöpä. Vielä ei tiedetä tarkalleen, mutta ikäni huomioiden (olen 23-vuotias), se on todennäköisesti Hodginin tautia eli imusolmukesyöpää. Lääkäri sanoi mielestäni asian jo viime käynnillä melko suoraan (niin suoraan ku ne vissiin voi ilman patologin tuloksia), mutta optimisti-avomieheni ei halunnut uskoa asiaa todeksi. No mut hyvä et siit on jo paljon vihjailtu, ettei se nyt enää sit mikään uutinen oo ku se lekuri reilun viikon päästä soittaa tulokset. Ja farmasian opiskelijana olen sen verran fiksu että olen penkonut kaikki lääkärien tietokannat ja tutkiskellut että mikä se sellainen kivuton iso patti soliskuopassa on...
Mutta vielä ei saa lannistua, niinkuin edelleen-optimisti-avomieheni sanoo, että ihan mitä tahansa se onkin, se on ollut sinulla jo kauan ja oot edelleenkin hengissä :) Mut tää on se hetki ku tekis mieli mennä noitten tulosten kanssa tavis-terveyskeskuslääkärien luo ja sanoa että olin kerrankin oikeassa! Mut mahakipu oli ihan todellista (tosin en vielä tiedä johtuuko se tästä syövästä) ja siihen ei paljoo allergiapillerit auta! (Viimeksi kunnallisen lääkärin arvio oli että viikon Aerius-kuuri parantaa mahakivun... :D )
Mutta siis piti sanomani että sama ihminen olen edelleenkin, enkä aio jäädä kotiin itkeskelemään karua kohtaloani (jo koko karua viime vuotta!), vaan on ihan hyvä että tauti viimeinki löydettiin ja että se voidaan hoitaa :)
Kenellekkään tutulle en ole vielä asiasta kertonut (lukuunottamatta omia vanhempiani ja avomieheni äitiä), koska eniten pelkään heidän reaktiotaan tähän. En todellakaan halua että kaikki rupeavat säälimään minua ja kohtelemaan kuin kuolevaa (jota en ole! :) ) tai vielä pahempaa etteivät he uskalla puhua minulle ollenkaan! Joten täytyy nyt vielä miettiä miten kauniisti asian ystävilleni kerron :) Vai kerronko ollenkaan... :)
Niin ja vielä viimeisenä lisäyksenä, oon varmaan ekstrasupernopea tottumaan asioihin, tänään siirryin jo mustan huumorin pariin. Olimme perheeni ja avomieheni kanssa Extreme-runilla ja aurinkovoiteen laitto unohtui. Niinpä tulin kotiin naama helakanpunaisena ja tuumin mieheni kanssa että ei ois pitäny polttaa naamaa, siitähän voi saada syövän ;)
