Nyt on ohi eka kerta! Sit enää kevyet 11 jäljellä... :(
Tiputuksessa oli ihan leppoisaa, lueskelin ja söin. Ja pidättelin! En aluksi meinannut uskaltaa mennä pissalle tippalaitteen kanssa, mutta kahen ja puolen tunnin jälkeen oli pakko luovuttaa ja ottaa mies mukaan vessaan... Ja tietenki se tiputuslaite piippailee ja sekoilee ku yrittää vähänki tehä jotain :D Mut kolme tuntia meni nopeasti, hoitaja kerto kovasti kaikista haittavaikutuksista ja sain pinon papereita kotiin.
Äiti ja iskä kruisaili hakemaan meijät polilta ja aattelin et täähän on ihan helppo juttu. Ei ollu muuta ku vähän sellanen matkapahoinvointiolo.
Seuraava päivä oliki sit jotain ihan muuta. Maha kramppas koko ajan ja oli ihan helvetin paha olo. En pystyny syömään enkä juomaan ja mun hienot suunnitelmat leffojen kattelustaki meni ihan pieleen. En pystyny tekee yhtään mitään muuta ku maata sängyssä ja pitää silmiä kiinni. Ei siis ollu yhtään fiksua jäädä yksin kotio. Päivä meni ihan sekavassa olotilassa, muistan et oon saattanu puhua jonku kanssa puhelimessa :) Täytyy viel selvitellä et mitä oon puhellu. ;)
Seuraava yö meni yhtä sekavassa olossa, en tainnu nukkua ollenkaan. Neljän jälkeen päätin etten vaa saa nukuttua ja nousin ylös. Samalla päätin et mun mahakipujen on pakko johtuu primperanista (pahoinvointiin käytettävä lääke) ja lopetin sen syönnin.Kotona oleminen oli niin vaikeaa, että päätin lähteä töihin! Oli kyllä ihan hyvä ratkaisu, sain muuta mietittävää ja lekuriki soitteli mulle puhelinreseptin Temestasta apteekkiin (työsuhde-etuja) ;) Ja siitä sitten se elämä alkoikin voittamaan. :)
Viikonloppuna olo oli mitä mahtavin, käytiin melomassa kevyt kymmenen tunnin reissu. Matkaa kerty 25 kilometriä ;)
Seuraava hoitokerta on jo ens viikolla, mutta nyt oon suunnitellu kaiken vimpan päälle ;) Meen äitin ja iskän hoteisiin enkä koskekkaan koko primperan -pakettiin. ;) Mut ennen sitä otan kaiken ilon irti normaalista olosta, me mennään suolle juoksemaan pallon perässä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti