Välillä mietin, et pitäiskö mun olla sairaampi... Tai siis oon sairas, mut voin silti tehä kaikkea. Paitsi en harrastaa liikuntaa, mut muuten. En oo ollu ollenkaan sairaslomalla, käyn ihan normaalisti koulussa, viikonloppuna töissä ja vapaa-aikana nään kavereita ja kummilapsia. Tosin veikkaan et se johtuu mun luonteesta, en vaa kehtaa/halua olla töistä tai koulusta pois. Oon varmaan maailman paras vähättelee mun oireita :)
Mut ainakaa täs meijän elämäntilanteessa tuntuu et syöpä on kaikkein pienin murhe. Osaan stressata miljoonia muita asioita, mut en kauheen usein ees mieti koko syöpää... Ja mut on kasvatettu niin, ettei pienistä asioista saa valittaa.
Välillä kyllä pelkään et millon tulee stoppi. Hoitajat aina pelottelee, et koht oot ihan vuodepotilas. Et et jaksa tehdä yhtään mitään muuta ku nukkua. Ja ruoka ei maistu... Kiitos vaan varotteluista, mut ainaki toistaseks ruoka on maistunu vähän turhanki hyvin! :) Välillä kyllä väsyttää niin paljon ettei uskoiskaan, mut sit täytyy vaa nukkua.
Kaikkein ärsyttävintä on se, et vaik en halua pohtia koko syöpää, niin joka päivä luen/kuulen syövästä. Jossain muodossa. Farmasian opiskelu syöpäpotilaana ei oo kaikkein paras vaihtoehto. Tänä syksynä meil on menos mm. toksikologian kurssi, jonka tentin pääsee läpi todennäkösesti sillä, että vastaat jokaiseen kysymykseen syöpälääkkeet/ syöpä. Eikä asiaa yhtään auta se, et ollaan tekemässä lopputyötä aiheesta kohdunkaulansyöpä ja papilloomavirusrokote.
Oon viel yrittäny ottaa tähän mun sairastumiseen "mitä vähemmän tiedän, sen parempi"- suhtautumistavan. Toisinaan mietin, et miten oisin voinu välttää koko syöpään sairastumisen. Ois pitäny syödä terveellisemmin, liikkua enemmän, stressata vähemmän... Oon keksiny jo varmaan miljoona asiaa mun elämästä, joitten takia oon sairastunu. Mutta haluan uskoa, et se on noitten kaikkien tekijöiden summa ja huonoa sattumaa. En voi mennyttä elämääni muuttaa, eikä se auta et syyttäsin itteäni. Varsinkaan ku ei sitä saada koskaan tietää varmuudella, mitkä oli just mun sairastumiseen johtaneet syyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti