Osastolla

Nyt alko BEACOPPin toinen sykli parin päivän osastojaksolla. Tällä kertaa en saanut omaa huonetta, nyt mulla on seurana kaksi herttaista mummoa. Oon kuule jutellu niitten kanssa vaikka mistä, virtsankarkailusta lähtien ;) Välillä meinaa mennä hermot mut loppujen lopuks ne on ihan herttasia ;) Viime yönä ne vaa kikatteli! :D

Haittavaikutusten osalta oon taas selvinnyt vähällä. Eilen oli kamala närästys, mut siihenki löyty syy: hoitajat unohti antaa vatsansuojalääkettä, niin kortisoni sai masun sekaisin. Täytyy näköjään aina kysellä niiltä mitä ne antaa ;)

Täällä osastolla on oikeesti ihan superkivoja hoitajia ja lääkäreitä. On tosi kiva ku ne kertoo mulle asioista niitten oikeilla nimillä, ku niistä jo vähän jotain tajuanki. :) (Jotain hyötyä opiskelusta.) On jännä huomata miten pihalla noi mummot on niitten sairauksista ja lääkityksistä. Ehkä ne on vaa saanu liikaa informaatiota kerrallaan, niin kaikki ei pysy päässä. Kumpikaan noista mummoista ei ees tienny,et mitä syöpää ne sairastaa. Pyysin kyl sit hoitajia kertomaan kummallekkin vähän tarkemmin. Nyt toinen niistä mummoista on ihan huojentunu, ku oon saanu sen melko hyvin vakuutettua, ettei hän tähän tautiin kuole. Ainakin hänelle paranemisennuste on ollu todella hyvä ja hoidot on tehonut. Mutta monelle ihmisille sana syöpä tarkoittaa samaa kuin kuolema. Nyt ainakin kyseinen mummo on huomattavasti paremmalla tuulella :)

Parin viikon päästä otetaan uus PET-TT. Sitten ollaan vähän viisaampia! Täytyy vaan toivoa, että ne pirulaiset on lähteny pois! :)

Karvanlähtöä

Nyt must tulee ihan aikuisten oikeesti kalju! Eilen näytin vielä Viivin ja Wagnerin Viiviltä, tänä aamuna peilistä katso Wagner! No, hoitojen jälkeen mun tukka kasvaa entistä ehompana takaisin. :)

Viikonloppu meni eristyksessä kuumeen takia. Onneksi kuitenkin pääsin kotiin. On maailman tylsintä vaan maata osastolla, mielummin makaan vaikka kotona. Mun viikonlopun kohokohta oli se, ku joku soitti mun huoneen lankapuhelimeen! :) En ees tienny et sellasii on vielä olemassa...!

Nyt on alkanu tulla ihan oikeita haittavaikutuksia. ABVD hoidon aikana ei tullu mitään muuta ku hiusten harventumista. Nyt tää BEACOPP on saanu jo mun sormenpäät ja varpaat kipeäksi. Niihin pistelee ja sattuu koko ajan. Sen lisäks mua pyörryttää jatkuvasti, välillä tuntuu et pyörtyy vaik vaan makais sängyssä. Mut onneks on vahvoja myrkkyjä, saadaan viimeisetkin syöpäsolut taltutettua! ;)

Piikittelyä.

Uusi ystäväni, Neupogen. Nyt on leukosyytit jo niin matalalla, että piikittelen itteeni valkosolujen kasvutekijää. Voin kertoo teille salaisuuden, se valmistetaan rekombinanttitekniikalla E. coli bakteereissa ;). Oon oikeesti joskus kuunnellu jotain luennolla ;)

 

Piikittely on kamalaa. Kaksi kertaa oon sen ite tehny, nykyään pistän mieheni piikittelemään. Ja maha on täynnä mustelmia. Onneks on vähän vararengasta ympärillä, sattuu vähemmän :)

Huomenna täytyypi mennä heti aamusta taas verikokeisiin. Jostain syystä mun trombosyyttiarvot on romahtanu reilusti ja huomenna kattellaan jos mulle laitettais lisää trombosyyttejä. Ihan kiva tapa viettää lauantai...

Kotona taas!

Nyt on kolme sairaalapäivää ohitse. Ei ollu yhtää niin paha juttu ku kuvittelin!

Ensinnäki sain oman huoneen ja mulle tuotiin koko ajan ruokaa ;)

Sen lisäksi sinne sai tulla vieraita eikä vierailuajatkaa ollu niin minuutilleen...:) Ja lisäks ne hoitajat oli ihan supermukavia :)

Nyt homma jatkuu niin, et syön sytostaatteja, pahoinvointilääkkeitä ja kortisonia kotona. Sitten sillon tällön pistelen ittelleni valkosolujen kasvutekijää ruiskulla ja käyn tiputuksissa. Ja parin viikon päästä sama rumba uudestaan niin kauan, et mun viimesetki syöpäsolut on nujerrettu! :)

Mut tää kaikki edellyttää etten saa enää juurikaan koulussa käyä (matalasoluvaiheen aikana infektioriski on aivan liian suuri, eikä eristykseen joutuminen houkuttele... ) Eli nyt jäin sitten ihan virallisesti sairaslomalle ainakin helmikuun loppuun asti... :(

Sinäänsä se on ihan hyvä juttu, mut pelkään vaa et tylsistyn ja masennun vaa yksin kotona. Ehkä täytyy kehittää jotain mukavaa puuhaa... En oo tottunu vaan olemiseen, koko ajan täytyis tehä jotain... Mut eiköhän tästäki osaa jo koht nauttia! ;) Eikä mee kauaa nii oon taas täysin terve! :)

Kolmen päivän täyshoito

No niin, nyt on hammasharja, tietokone ja kirjat pakattu. Nyt pitäis viel löytää jostain pitkää pinnaa mummoja ja osastolla makaamista varten... :) Syöpäpoli here I come!

Eli huomenna alkaa hoidot kello 9.00. Sit seuraavan kerran voin haaveilla omasta sängystä ehkä torstaina...

Oon jo selvinny mun lapsettomuusjärkytyksestäki... Ainaki osaksi. Sanoin vaa mun miehelle ettei sit adoptoida mitään mongolialaista lasta... Vähän kyllä harmittelin sitä, et mikä määrä hyviä geenejä menee ihan hukkaan! Oon ihan satavarma et mun lapsesta ois tullu tosi kaunis ja viisas! (Siis jos mua kauniimpaa ja viisaampaa voi vaan olla... ;) ) Ja aatelkaa, mulle ei koskaan pitäis tulla raskausarpia! Tosin oon aika varma et tän hoidon kortisoliannos tekee aivan saman efektin ku raskaus... Eli must tulee pieni kalju pallero, tervetuloa kylään! :)

Elämä on epäreilua.

Nyt on kahden viikon odotusaika ohi... Ei tullu yhtään hyviä uutisia. Syöpäsoluja ne patit edelleen on. Tosin osasin jo odottaa tota tulosta, mun soliskuopan patti on vaa kasvanu ja yöhikoilut ja rintakivut on tullu takaisin. Eli nyt hoitoja jatketaan eskaloidulla BEACOPPilla.

Sitten lisää masentavia uutisia, on erittäin todennäköistä etten voi enää saada omia lapsia. Kyselin kovasti, että voiko munasoluja ottaa talteen, mutta se ei onnistu. Munasolut täytyisi kypsyttää hormonaalisesti ennen niiden keruuta ja se vie aikaa muutaman viikon. Mun tapauksessa syöpä on niin nopeasti leviävää, ettei ole aikaa ruveta kypsyttelemään mitään munasoluja...

Tää on kyllä niin perseestä!

BEACOPP hoito on kuulemma ihan erilaista ku ABVD. Hoidot kestää neljä päivää putkeen ja ne toteutetaan osastolla. Jos hoidot sujuvat hyvin, voi päästä välillä yöksi kotiin. Jee...

No meen jatkaa mun lopputyön tekemistä. Saakohan sitä kirjotella osastolla? Tai sit mun täytyy vaan aikuisten oikeesti jäädä sairaslomalle...