Kuumehoureilua

Ja taas alkoi aamu ihanasti, heräsin vähän ennen seittemää siihen, että on hieman kuumeinen olo. No olihan sitä kuumetta, kevyet 38.6 astetta. Siinä sitten pohdittiin, että voinkohan mennä PET/TT-kuvaukseen kuumeessa. Ja soiteltiin ympäri sairaaloita. Onneksi kuvaukseen sai mennä, eli siitä pitäisi tulla ensi viikolla tulokset!

En oo muistaakseni koskaan ollu niin kovassa kuumeessa, että oisin houraillu. Nyt säpsähdin varmaan joku seittemän kertaa sen puolen tunnin kuvauksen aikana hereille ja mietin, että missäköhän helvetissä mä oon! :D Ei oo kauheen mukava herätä umpinaisen putken sisältä...! No mut kyl ne tädit sano etten oo liikaa liikkunu, ku kuvat oli ihan onnistuneita. :) 

Sitten kuvauksen jälkeen piti selvittää, että meenkö taas kerran päivystykseen. Sain mua koko viikon hoitaneen lääkärin kiinni ja hän oli sitä mieltä, että mun kuume johtuu siitä, etten ole syönyt tarpeeksi parasetamolia. Aika jännä näkemys... No siinä vaiheessa mulla meni hermot ja päätin tulla kotio! :D Eipä ne siellä päivystyksessäkään pysty sen kummempia tekemään. Sielläkin ne vaan antais antibioottia ja parasetamolia kuumeeseen. Ja kyllä koti aina sairaalan voittaa!

Mut jos jotain pahaa, niin aina on jotain hyvääkin. Mun limakalvot alkaa parantumaan! Eli voin vihdoinkin syödä jotain muuta ku mehukeittoa! Vaikka se hyvää onkin. ;)

Oon myös ratkaissut mua pitkään vaivanneen mysteerin sairaalasukista. Siis niistä maailman löysimmistä valkoisista sukista. Oon aina miettiny et miks niitten täytyy olla niin löysät ku ne tippuu koko ajan jalasta. Voin kertoa, että vuorokauden nesteytyksen jälkeen (kun nesteytystarve on neljä litraa!), ne ei ole enään yhtään löysät! Päinvastoin, ne alkaa jo vähän kiristämään! :D Alan pikkuhiljaa näyttää Wall-E elokuvien ihmishahmoilta! :)