Ehdinki jo huokasta helpotuksesta, että kuumeilut ja sairaalareissut ois pikkuhiljaa historiaa... Mutta ei.
Perjantai-iltana piti taas pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata kohti päivystystä, nousi taas kevyt 39,5 asteen kuume. Jos jotain positiivista täytyy ettii, nii ainaki kaikki tuntee jo mut siel päivystyksessä ja osastolla! :D Veriarvot oli romahtanu täysin, valkosoluja ei ollut ollenkaa sekä hemoglobiini ja trombosyytit olivat laskeneet niin alas, et tarvittiin taas uutta verta. Eli lauantaina annettiin kaks pussia punasoluja ja kaks pussia trombosyyttejä. Punasolut näyttää ihan normivereltä, mut ne trombosyytit näytti sellaselta aprikoosimössöltä. Tosi outoa, et jonkun toisen ihmisen verta tungetaan mulle!
Kuume, nestehukka ja sytostaattien tuhoamat suonet ei oo mikään paras yhdistelmä. Onneks hoitajilla riitti tarpeeksi mielikuvitusta, että saatiin kanyylikin paikoilleen! Makailin sängyssä jalat kohti kattoa, että saatiin tarpeeksi verta yläruumiiseen. En ees tienny, et nii sairaalasänkyjä voi vääntää sellasiin asentoihin! ;)
Mut onneksi oon taas kotona! Toivottavasti tää kolmen päivän reissu jäis viimeiseksi kuumereissuksi. Ite ainakin uskon jo siihen. On nää myrkyt ollu sen verran vahvoja, jos ne pystyy tuhoamaan kaikkien mun omien solujen tuotannon, nii eiköhän ne tuhoa ne syöpäsolutkin!
Saatte vielä lopuksi nähdä kauniit (ja hyvin turvonneet) sormeni! Kynsissä näkyy valkoinen viiva merkkinä jokaisesta hoitokerrasta. Ne on mun omat vuosirenkaat! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti