Kertokaahan

Että mitä teille tulee mieleen sanasta syöpä?

Yhden pojan kanssa mietittiin osastolla, että syövän sairastaminen taitaa olla vähän sama juttu kuin intin käyminen. Se on niin oma maailmansa, että siitä taitaa olla sen takia niin vaikea puhua muiden kanssa.

Huomaan, että tosi monelle on vaikea puhua koko asiasta. Aika moni menee ihan lukkoon kun puhutaan jotain tähän syöpään liittyvästä. Mikä on sinäänsä ihan hassua, koska minun ei ole mitenkään vaikeaa puhua mistään siihen liittyvästä. Ei edes mahdollisesta lapsettomuudesta. Ja kyllä heitän ihan vitsillä jotain kaljujuttuja, koska ei se ole minulle enää mikään iso asia. Kalju olen vielä jonkun aikaa, mutta ei se ole pysyvä olotila. ;)

Kauhean moni tuttavani menee ihan lukkoon, kun he kysyvät millaisia hoidot olivat. Olen vastannut rehellisesti, sillä eivät ne varsikaan loppuvaiheessa mitään herkkua olleet. Piti olla eristyksissä ja tarvittiin verensiirtoja. Oli inhottavaa huomata, että on itse ihan heikko ja avuton. Normaalit asiat, kuten kaupassa käynti, olivat ihan mahdottomia. Jo ihan sen takia, etten jaksanut juuri kävellä.

Henkisesti raskainta ja samalla antoisinta oli nähdä muita syöpään sairastuneita osastolla. Huonetovereitaan ei voi valita, joten samassa huoneessa voi olla aivan erilaisia syöpäpotilaita. Rankin hoitokerta olikin silloin, kun kolmen hengen huoneessa oli minun lisäkseni kaksi saattohoitopotilasta. Ja se oli juuri se kerta, kun itse sain hyviä uutisia. Oli inhottavaa kuulla, että viereiselle potilaalle annettiin vain muutama viikko elinaikaa. Toki on vaihtoehto olla täysin välittämättä muista potilaista, mutta taidan olla aivan liian empaattinen ihminen sellaiseen... Ja hyvä niin, sillä olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin! Ja minusta ei ole vaikeaa puhua mistään, ei edes kuolemasta. Tosin se saattaa johtua siitä, että olen jo tähän ikään mennessä kokenut niin järkyttäviä asioita. Mutta pointti vaan tässä jutussa oli se, että jos teitä kiinnostaa kysellä sun muuta, niin siitä vaan. Ei se minua häiritse eikä ahdista! :)

Toivon kyllä, että hiukseni kasvaisivat edes sen verran, ettei tarvitsisi käyttää pipoa. En ole sen luonteinen ihminen, että haluaisin aivan tuntemattomille ihmisille avautua elämästäni. Pipo herättää aivan liikaa turhaa huomiota. Tosin olen niin nuori, etteivät ihmiset aina yhdistä pipoani syöpää, mikä on tosi hyvä juttu! ;)