Viime perjantaina oli taas perjantai-kuume. Eli mun elimistö ei oo vieläkään vissiin tajunnu, että ei muhun enää pumpata mitään myrkkyjä! Mutta onneksi ei tarvinnut lähteä päivystykseen, lääkärikäynti riitti. :)
Mun hoitojen loppumisesta on kulunut melkein kaksi viikkoa. Niin vähän aikaa, mutta silti se tuntuu ikuisuudelta! Eilen illalla jutteltiin miehen kanssa ja valittelin huonoa kuntoani ja laiskuutta opiskelun suhteen. Siihen mieheni tokaisi, että sähän oot vasta paranemassa syövästä. Syövästä? Olin ihan oikeasti unohtanut, että mulla on edes ollut mitään syöpää! :D Ilmeisesti tähän omaan kaljuun on jo niin tottunut! ;) Muutenkin tuntuu siltä, että olisin vaan kattonu jonkun elokuvan, jossa joku muu sairasti syövän.
Tukkarintamalla näyttää vielä kehnolta. Eli mitään kasvustoa ei ole vielä havaittavissa... Mutta jos päänahkaa silittelee, niin voi tuntea pienen pieniä piikkejä! Eli kovasti se sänki koittaa sieltä puskea läpi!
Tällä viikolla tuli jo lappu kontrolleihin, jotka ovat toukokuussa. Syöpäpolilla käytetään vissiin vain yhtä ja samaa pohjaa, kirjeessä luki että "tämä käynti on keskustelua ja hoidon suunnittelua varten". Sain tismalleen samanlaisen kirjeen silloin, kun menin ensimmäistä kertaa syöpätautien klinikalle. Tuli ihan sellainen olo, kuin olisin sairastunut uudestaan...
Muutenkin on ollut ihanaa, kun päivän aikana voi tehdä muutakin kuin olla vaan kotona. Tänään kävin ensimmäistä kertaa jumpassakin! Tosin se oli vaan venyttelyä, mutta aivan sopiva tunti kuntoani ajatellen. Ja se oli ihanaa! Meinasin melkein ruveta pillittämään, kun oli vaan niin hyvä fiilis! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti