tiistai 27. maaliskuuta 2012

Yhä terve!

Lääkäri soittelikin jo tänään kuvauksien tulokset, ja tuli hyviä uutisia!! :)
PET-TT:ssä mikään pateista ei kerännyt epänormaalisti kuvausainetta, eli nyt voidaan todeta että oon terve!
Kuvaukset on uudestaan kuuden viikon päästä, toivotaan ettei ne patit siitä ainakaan kasva!

Mitä ne patit sitten on? TT-kuvassa näky kaks pattia, toinen kaulalla ja toinen siinä välikarsinassa. Kaulalla oleva patti on todennäköisesti aivan normaali imusolmuke. Välikarsinassa oleva muutos saattaa olla thymus eli kateenkorva. Kateenkorva on kaikilla ihmisillä lapsena, mutta aikuisikään mennessä se poistuu. Joskus nuorilla Hodginin tautiin sairastuneilla kateenkorva kasvaa hoitojen loputtua. Eli siis kateenkorvaa ei ole minulla enää ennen hoitojen alkua ollut, mutta nyt elimistö on kokenut niin kovan kohtelun, että se on alkanut uudelleen kasvamaan. Mutta se ei ole vaarallista.

Syöpä on siitä kökkö sairaus, että siitä tiedetään paljon, mutta on vielä todella paljon mitä ei tiedetä. Nyt näillä tiedoilla olen terve ja sen mukaan mennään. Täyttä varmuutta pateista ei saatu eikä varmaan koskaan saadakkaan. Sen takia seurataan ahkerasti, seuraava kuvaus on jo kuuden viikon päästä. Voi olla, että siihen mennessä patit on kasvaneet ja ne olivatkin syöpää. Sitä ei koskaan tiedä.

Mutta nyt olen terve! Ja sen mukaan mennään! Turha murehtia seuraavaa kuvausta, voihan olla että jään auton alle huomenna. Nyt unohdan koko taudin, se on mennyttä elämää. Ja jätän tämän blogin kirjoittelun. Olen niin monta turhaankin kyyneltä vuodattanut koko taudin takia. Mutta olen päättänyt tasan tarkkaan elää vain tässä päivässä. 

Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille. Suurin osa teistä on ollut tuttujani, kiitos teillekkin! :) Mutta nyt nautitaan keväästä ja tulevasta kesästä, uudesta työpaikasta, uudesta kodista, hääsuunnitteluista ja kaikesta muusta ihanasta! :)

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Pelottaa!

Oon miettinyt miljoonaa muuta vaihtoehtoa, että mitä ne kaks pattia vois olla.
En millään halua sairastua uudestaan (kukapa haluaisi). Ja tällä kertaa se hoito on vielä rankempaan ja selviytymismahdollisuudet vielä heikommat kuin ennen.

Ärsyttää myös. Mun syöpähän on sitä, mistä yli 90 % selviää ensimmäisellä kerralla/hoidolla. Mulle jouduttiin jo kertaalleen vaihtamaan hoitoa. Eli jos se nyt on uusimista, se olisi jo toinen uusimiskerta. Aivan perseestä.

Ei oo menny varmaan minuuttiakaan ilman että oisin miettiny tätä. En vaan tajua, että minkä takia sen täytyy taas putkahdella. Mut edelleen kuitenkin elää toivo siitä, että tää ois jotain ihan muuta. Ja niinku mun mies sano, oon terve kunnes toisin sanotaan. Tai kunnes alotetaan hoidot.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Nallekarkit ei mee edelleenkään tasan...

Tänään tuli tulokset TT-kuvasta. Mul on tullu mun oireet takas ja tunnen kaulalla patin. No niinhän siinä sitten kävikin, rintalastan kasvain on kasvanut ja leuan alle on tullut uusi patti.

Taas aivan helvetin perseestä. Mut jos jotain hyvää täytyy sanoo, nii onneks pyysin uutta kuvausta, oikeesti seuraava ois ollu vasta toukokuun lopussa.

Tänään otettiin jo näyte leuan alla olevasta patista ja maanantaina on PET-TT. Ja keskiviikkona alkaa hoidot. Niitä annetaan kaks kertaa, eli siihen menee kuus viikkoa. Sitten suunnitellaan kantasolusiirto. Joko mun omista (joita ei todennäkösesti saada, koska mulla on ollu niin rankat hoidot juuri äsken) tai sitten sopivalta luovuttajalta. Vaikkapa omalta pikkuveljeltä. Kauheen valoisaa tulevaisuutta se lääkäri ei kantasolusiirrosta antanu. "Kyllä tiedetään tapauksia, joissa potilas on selvinnyt." Kantasolusiirto itsessään ei ole niin riskialtista, mutta sitten on viiden viikon totaalieristys. Ja siitäkin selviää. Mutta kantasolusiirto ei välttämättä tehoa tähän tautiin...

Ihan perseestä. Toivon vaa et ne laitteet ois ollu vaa rikki ja sen takii näyttää patteja siellä sun täällä :(
Mut on vielä mahdollisuus, että tää ei ookkaan mitään. Pieni, mutta kuitenkin mahdollisuus. Ja hyvää oli se, että molemmat kasvannaiset olivat vielä pieniä. Ja niitä oli vaan kaksi.

Mutta se me päätettiin, että me eletään silti. Ja mun mies lupas viedä mut vihille joka tapauksessa vielä kun elän. Hääpaikkakin on jo varattu! Toivottavasti saan juhlia sillon elävänä ja täysillä! :) <3