Oon miettinyt miljoonaa muuta vaihtoehtoa, että mitä ne kaks pattia vois olla.
En millään halua sairastua uudestaan (kukapa haluaisi). Ja tällä kertaa se hoito on vielä rankempaan ja selviytymismahdollisuudet vielä heikommat kuin ennen.
Ärsyttää myös. Mun syöpähän on sitä, mistä yli 90 % selviää ensimmäisellä kerralla/hoidolla. Mulle jouduttiin jo kertaalleen vaihtamaan hoitoa. Eli jos se nyt on uusimista, se olisi jo toinen uusimiskerta. Aivan perseestä.
Ei oo menny varmaan minuuttiakaan ilman että oisin miettiny tätä. En vaan tajua, että minkä takia sen täytyy taas putkahdella. Mut edelleen kuitenkin elää toivo siitä, että tää ois jotain ihan muuta. Ja niinku mun mies sano, oon terve kunnes toisin sanotaan. Tai kunnes alotetaan hoidot.
Zemppiä kovasti!!
VastaaPoistaMulla myös Hodgkinin lymfooma tyyppiä IVA, ABVB-hoidot ekaa kertaa menossa. Teho ei ole ollut toivottu, joten jatkoja mietitään.
Sairastumiseen liittyvät uutiset tuntuvat olevan aina kielteisiä. Toivoen menee kuviin ja kokeisiin, mutta tulokset eivät ole kovin ilahduttavia. Ja pettymys on joka kerta kyyneleinen, ärsyttävä ja syvältä, vaikka siihen yrittääkin valmistella itseään.
Täytyy siis etsiä ilo muualta. Mulle avomies, sukulaiset, ystävät, liikunta, ulkona syöminen ja kahvittelu, vapaaehtoistoiminta jne. ovat ilon lähteitä. Niiden kautta elämä tuntuu tutulta ja normaalilta. Huomio siis niihin, tauti saakoon sitä vähemmän.
kevätterveisin Katariina
Mä oon samaa mieltä. Välillä on vaa kyllä niin pirun vaikeeta miettiä jotain muuta... Porukassa se onnistuu, mut yksin se on niin hankalaa... Toivottavasti hoidot menee hyvin. Nyt sulla on sitten seuraavaksi vissiin BEACOPPi? Käytkö Meikussa?
VastaaPoistaOnnea kuitenkin hoitoihin, kyllä se siitä! Itse ainakin uskon niin! :)
Joo, kyllä sitä mietiskelee varsinkin ikävien uutisten jälkeen, päivä pari menee sulatellessa. Itse olen käynyt Syöpäyhdistyksen terveydenhoitajan juttusilla kerran ja myös soittanut Syöpäliiton sairaanhoitajalle, kun oikein rankalta tuntunut, niistä ollut suuri apu!
VastaaPoistaHoitoa buustataan eka rituksimabilla, ja sitten lymfoomamiitinki tulossa, jossa lääkärit pohtivat vielä lisää. Käyn Peijaksessa, kun Itä-Helsingissä asun.
Kiva kun kirjoitat tätä blogia, lueskelen innolla ja jaan kanssasi niin ilot kuin epätoivon hetketkin.
Ja varmasti enemmän niitä iloisia edessä, tää sairastusvaihe on ajoittain vain niin tätä :P
terkuin Katariina
Vielä oon tyytynyt valittelemaan miehelleni. Onneksi hän jaksaa aina olla positiivinen. Ja oon miettiny, et jos pahin nyt käy, niin onneksi menin ajoissa kuvauksiin. Eipähän oo sitten kerinny pahasti leviämään.
VastaaPoistaToivottavasti toi buustaus tehoais. En oo koskaan kuullu tollasesta, mulle vaihdettiin suoraan BEACOPPiin ku ei ABVD:t tehonnu.
Ja kiitos tsempistä, sitä samaa sulle. Onhan tää ihan peestä, mut asiat vois olla vielä huonomminkin... Kyllä tästä selviää! :)