Kuulumisia taasen...

Nyt on onneksi kaikki kuvaushöskät hetkeksi ohi!

Oli aivan hirveää mennä takaisin syöpäpolille kuulemaan tuloksia. Kun astuin ovesta sisään, kaikki paha olo tuli hyökyaaltona takaisin! Ihan järkyttävää, miten joku paikka saa olon aivan kamalaksi.

Mutta onneksi tuli parantuneen paperit! :) Siellä rintalastassa se sama aktiivinen patti on, mutta ei se ainakaan ollut kasvanut suuremmaksi, joten lääkärit totesivat sen olevan kateenkorvaa. Tosin vastaanotolle mennessäni tiesin jo hyvistä uutisista, en millään malttanut odottaa vastaanotolle asti vaan pommitin lääkäreitä joka päivä puhelimitse! ;) Lääkärikin oli tapansa mukaan superkiva, hän antoi voimahalin lähtiessään ja käski mennä jäätelölle! ;) Ja lääkärin sanahan on laki... :)

Nyt sitten keskitytään hoitamaan haittavaikutuksia. Kortisonissa uiton jälkeen nivelet on niin jäykät ku vaan voi olla. Välillä yöllä herään siihen, että en saa liikutettua mitään raajaa ku kaikki nivelet on lukkiutuneet paikoilleen... Lääkäri varottelikin, että oireet on samat kuin reumapotilailla, mutta kyllä se pikkuhiljaa menee ohi, onneksi! :)

Oon muutenkin mummoutunut. Haittavaikutuksena sytostaateista munasarjani käytännössä tuhoutuivat, joten omaa hormonituotantoa ei enää ole. Eli nyt mulla on ihan aikuisten oikeasti vaihdevuodet! Ja se on yhtä hauskaa kuin miltä se kuulostaakin! (Ei siis todellakaan ole kivaa! :D ) Kuumia aaltoja lainehtii koko kehon täydeltä! Mutta onneksi nekin oireet ovat selvästi lievittyneet :) Ja kohta alotetaan ihan oikea hormonihoito, koska niitä hormoneja kuitenkin tarvitaan, jotta keho pysyy kunnossa.

Uudet työkaverinit eivät tiedä sitä, että olen sairastanut syövän. Välillä he kyllä oikeasti ihmettelevät sitä, miten voin hikoilla, vaikka muilla on kylmä. :D Mutta tukasta kukaan ei ole kysynyt, ilmeisesti lyhyt tukka on ihan normaalia nykyään :) Tai sitten se vaan sopii niin hyvin mulle. ;)

Aika nopeasti ihminen kuitenkin unohtaa ikävät asiat. Välillä tuntuu kuin sairastelusta olisi jo vuosikausia. Eikä syöpä pyöri enää päässä. Ainoastaan se tulee mieleen silloin, kun jollakin asiakkaalla on syöpä. Mutta välillä kyllä mietin, että oon melkein superihminen kun sain hoidettua taudin pois ja koulunkin samalla. Ja ylipäätänsä selvisin syövästä ehjin nahoin ja mielin! :)

Mutta niinkuin vanha sanontaki menee, kyllä ne asiat aina järjestyvät. Hyvää kesää kaikille, seuraavan kerran kirjottelen varmaan syyskuussa kun on uudet kontrollit! :)